showarticle.asp?intNWSAID=70187

Tasavallan presidentti Tarja Halonen tervehdyspuhe Suomalais-ugrilaisten kansojen V maailmankongressin avajaisissa Hanti-Mansijskissa 28.6.2008

Sydämelliset kiitokset presidentti Medvedeville ja ministeri Kozakin johtamalle järjestelykomitealle ystävällisestä kutsustanne suomalais-ugrilaisten kansojen viidenteen maailmankongressiin Hanti-Mansijskiin. On upea kokemus olla taas mukana tässä sukukansojen tapaamisessa. Kokemuksesta tiedän, että maailmankongressi on yhtä aikaa sekä työteliäs kokous että iloinen ja lämmin perhejuhla.

Minulle on suuri ilo ja kunnia esittää Suomen valtiovallan ja suomalaisten tervehdys tälle korkea-arvoiselle ja monilukuisella suomalais-ugrilaisia kansoja edustavalle yleisölle.

Kongressin järjestäjät ansaitsevat aivan erityisen kiitoksen. Heidän työnsä tuloksena pääsemme paneutumaan ajankohtaisiin, suomalais-ugrilaisia kansoja koskettaviin kysymyksiin sisältörikkaan kongressiohjelman avulla. On myös mielenkiintoista saada vierailla Hanti-Mansijskissa, joka on oivallinen valinta kongressipaikaksi sen monikansallisen väestön vuoksi.

Osuvasti vuosi 2008 sattuu olemaan Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen kielten vuosi � teemalla �Kielillä on merkitystä!�. Teemavuoden tarkoituksena on nimenomaan edistää monikielisyyttä ja suojella etenkin pieniä, uhanalaisia kieliä.

Lyhyen ajan sisällä on myös hyväksytty kaksi tärkeää kansainvälistä asiakirjaa, jotka osaltaan auttavat turvaamaan suomalais-ugrilaisten kansojen oikeuksia.

Syyskuussa 2007 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous vahvisti vuotta aiemmin YK:n ihmisoikeusneuvoston hyväksymän alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän poliittisen julistuksen. Suomi oli aktiivisesti mukana laatimassa asiakirjaa. Julistus saatiin hyvin pitkään jatkuneiden neuvottelujen tuloksena hyväksyttyä ja alkuperäiskansojen oikeudet kirjattua selvästi. Teksti laadittiin yhteistyössä alkuperäiskansoja edustavien järjestöjen ja valtioiden kanssa. Tämän kumppanuuden merkitystä myös itse julistus korostaa.

Suomen perustuslaissa säädetään saamelaisille alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää oma kieltään ja kulttuuriaan. Väestömme suomenkielinen enemmistö ei aina arkielämässään välttämättä huomaa, kuinka suuri merkitys kielellisillä perusoikeuksilla on. Kielelliset oikeudet ovat usein ihmisen muiden perusoikeuksien toteutumisen edellytys.

Toinen merkittävä kansainvälinen asiakirja on Euroopan neuvostossa tänä keväänä hyväksytty kulttuurienväliseen vuoropuheluun liittyvä valkoinen kirja. Se osoittaa, miten tärkeää kulttuurienvälinen vuoropuhelu on, kun pyritään ymmärtämään ja antamaan elintilaa kulttuurien moninaisuudelle.

Edellä mainittujen YK:n ja Euroopan neuvoston asiakirjojen peruslähtökohta on sama: tavoitteena on vahvistaa ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Kulttuurinen monimuotoisuus on sinänsä tärkeä asia sekä yksilölle että yhteisölle, mutta se on lisäksi niin sosiaalinen kuin taloudellinenkin voimavara. Meidän tulee tehdä työtä turvataksemme niin suurten kuin pientenkin kansojen oikeus kulttuurinsa identiteetin ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Kansalaisjärjestöt ovat tärkeitä kumppaneita tässä työssä.

Kansallisvaltiolla itsellään on ensisijainen oikeus ja vastuu kansalaistensa � myös vähemmistöjen � kulttuurioikeuksien kehittämisestä. Viime vuonna vietettiin Suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan juhlavuotta. Juhlavuoden teema: oma kieli, oma mieli, kertoo kaikkein olennaisimman kielen merkityksestä. Me suomalaiset opimme jo koulussa, kuinka suuri merkitys Agricolan elämäntyöllä on ollut suomalaiselle kulttuurille. Uskon, että tämän perusteella me suomalaiset olemme oppineet kunnioittamaan kaikkien ihmisten äidinkieltä ja ymmärtämään, että vähemmistökielet tarvitsevat tukea säilyäkseen ja kehittyäkseen elävinä kielinä.

Olemme pyrkineet tukemaan erityisesti jo häviämisuhan alaisena olevan inarinsaamen kielen vahvistamista. Kansainvälinen yhteistyö on ollut tässä suurena apuna, sillä paljon puhuttu kielipesämenetelmä osoittautui tässä hyväksi välineeksi.

Kielipesämenetelmähän kehitettiin 1980-luvun alussa Uudessa-Seelannissa, kun haluttiin pelastaa maorien kieli. Kielipesämenetelmässä vähemmistökielisen perheen alle kouluikäisen lapsen päivähoitopaikkana on niin sanottu kielipesä, jossa hänellä puhutaan vain kyseessä olevaa vähemmistökieltä. Kielipesätoiminnassa hyödynnetään lasten suurta halua ja kapasiteettia oppia kieltä.

Me haluamme auttaa nyt muita. Suomen kulttuurirahasto käynnisti vuonna 2006 rahoitushankkeen, jonka tarkoituksena on tukea Venäjän uhanalaisten suomalais-ugrilaisten kielien ylläpitämistä ja pelastamista. Hanketta on päätetty nyt edelleen laajentaa ohjaamalla yli puolitoista miljoonaa euroa pienten suomalais-ugrilaisten kielten elvyttämiseen. Työkaluna käytetään siis tätä samaa kielipesämenetelmää.

Lasten omaksumiskykyä ja avoimuutta uusille asioille tulisi hyödyntää myös vähemmistöjen perinteiden jatkajana. Vastuu perinteiden siirtämisestä on tietenkin ennen kaikkea vanhemmilla ja lasten lähipiirillä. Siksi onkin tärkeää, että jokainen ihminen voi kokea juurensa arvokkaiksi ja säilyttämisen arvoisiksi. Yhteiskunnan tehtävänä on tehdä tämä mahdolliseksi.

Lopuksi haluan toivottaa maailmankongressille suurta menestystä ja kaikille osanottajille mielenkiintoisia ja antoisia keskusteluja � ja riemukasta yhdessäoloa.